25.4. Kaytiin Ulan-Batorin black marketissa ihmettelemassa mongolialaista kaupankayntia, joka ei sitten suuremmin poikennutkaan suomalaisesta. Iltapaiva kului lahinna pakatessa ja seuraavan paivan lahtoon valmistautuessa. Huomasimme yllatykseksemme etta puolet tanne asti kantamistamme tavaroista voi hyvin jattaa hostelliin viikoksi odottamaan. Ehka seuraavalla reissulla osataan jo pakata...
26.4. Saatiin ensikosketus Mongolian kuoppaisiin teihin. Koko paivan ajamisen ja pomppimisen jalkeen pysahdyttiin yoksi perheen luokse jurttaan. Perheen vuohet ja lampaat laidunsivat ruohotasangolla jurtan ymparistossa. Kilit (mutta ei karitsoja) oli keratty pieneen aitaukseen talteen. Jurtassa nukuttiinkin yllattaen sangyissa.
27.4. Aamulla ajoimme aluksi ihmettelemaan semi-Gobin hiekkadyyneja, joilla Janppa ja Mamba juoksentelivat ylosalas ja muu ryhma nauroi liikunnanpuutteisille. Sita seurasi taas paljon autossa heittelehtimista ja illalla saavuimme uuden perheen luokse lahelle Mongolian korkeinta vesiputousta. Suomalaisten piti sitten todistaa kylmansietokykynsa kaymalla vesiputouksen altaassa uimassa (lue: rapikoimassa kivien valissa). Ulkkariystavat saivat taas hyvat naurut.
28.4. Paasimme vihdoin vaeltamaan Mongolian villiin luontoon. Polun alussa meita odotti edellisesta majapaikastamme tanne ratsastanut hauska hevosmies kahden hevosen kanssa. Toisen selkaan lastattiin makuupussit ja ruuat ja toinen sai hevosmiehen kantaakseen. Tulimme siihen tulokseen ettei lampimien vaatteiden kanssa kannata pihtailla, jos nukutaan teltassa ja taas meidan isoille rinkoillemme naurettiin. 15 km:n jalkeen saavuttiin yopaikkaan, joka osoittautuikin jurtaksi. Tarkoituksena oli kavella viela 10 km vuorijarvia katsomaan ja sielta takaisin. Australialais-hollantilainen pariskuntamme saikahti lahestyvaa sadetta, mutta muut urheasti jatkoivat. Hetkellinen kaatosade ei paljoa haitannut, kun Mongolian jatkuva kova tuuli kuivasi vaatteet varsin tehokkaasti. Perilla jarvella Mamba totesi ettei sittenkaan olisi kannattanut vaihtaa kenkia hostellista saatuihin lampimampiin, silla nilkka sanoi taas kerran yhteistyosopimuksensa irti. Onneksi hevosmiehen kiltti heppa kantoi Mamban takaisin jurtalle.
Aamuaurinkoa ja jakkeja vuoristossa
29.4. Mamba sai neuvoteltua itselleen omat kenkansa takaisin kaveriltamme, joka oli aikaisemmin kastellut omansa ja ottanut Mamban kengat lainaan. Sai siis kaveltya takaisin autolle ihan itse. Hevosmiehen mongolialaiset ratsastelulaulut piristivat ja aurinko paistoi koko paivan. Melkein kaksi kuukautta mukana kannettu lakupaketti tuhottiin yhteistuumin ja hyvin juhlallisesti. Yoksi paastiin taas vesiputouksen viereiseen jurttaan. Joesta haettiin kanisterillinen vetta, jota keiteltiin kylpyvedeksi. Hevosmies yllatti Janpan jurtastamme peseytymasta eika aluksi tiennyt mitenpain olisi ja paatti sitten paeta paikalta. "What this?"
Klara Vappen!
30.4. Australialainen kaverimme nauroi edellisiltaiselle hevosmiehen ilmeelle koko paivan. Nahtiin Mongolian kuumat lahteet, jotka olivat kovin lammikkomaisia ja tuoksahtivat rikilta. Illalla saavuttiin isoon kaupunkiin, jonka kaikki hotellit olivat taynna jurttakuntientapaamisen takia. Loydettiin sitten lammittamaton osa-aikainen hotelli, joten lampimana pysymisen nimissa paatettiin viettaa ilta kaupungilla. Paastiin sittenkin viettamaan vappua. Kaytiin syomassa, laulamassa karaokea ja viimeisena tanssimassa sopojen mongolialaisten teinipoikien kanssa disco-Blitsissa. 1.5. on myos Mongoliassa vapaapaiva, joten muitakin juhlijoita riitti. Mongolialainen bilekulttuuri oli kovin kotoisa ja paikalliset kovin ujoja.
Kakkaa kengassa - huussin lattia oli pettymys
1.5. Hotellin sisalampotilassa ei loppujen lopuksi ollut paljoa valittamista, mutta tunnelma pomppivassa autossa oli seuraavana aamuna melko vaimea. Saavuimme iltapaivalla Valkoisen jarven kansallispuistoon, jossa paastiin taas nukkumaan jurtassa. Paikka oli upea, mutta vessa vahan heikkolaatuinen. Laheisen maen huipulla pystyi nojaamaan tuuleen.
Valkoisen jarven kansallispuisto
2.5. Paastiin taas todistamaan kavelykuntoamme, kun oltiin koko porukasta ainoita, jotka valloittivat laheisen vuorenhuipun, josta oli hieno nakoala laheiseen laaksoon, tulivuorelle ja Valkoiselle jarvelle. Jarvi oli nimensa veroinen ja edelleen jaassa. Iltapaivalla paastiin sitten pitkan odotuksen jalkeen hevosen selkaan. Ratsastaessa sitten odotettiin hartaasti etta paastaisiin taas kavelemaan, silla mongolialainen puusatula on herkkua tottumattomalle takamukselle.
3.5. Aamulla herasimme suureen halinaan silla lammas synnytti ja tapahtumaa piti juosta katsomaan. Mamba tuijotti aluksi viitisen minuuttia vaaraa lammasta, mika kertoo varmaan jotain tajunnan tasosta. Edellisen paivan mustelmat muistuttivat olemassaolostaan koko paivan jatkuneen ajomatkan ajan. Kiinalais-tiibettilainen luostarialue Mongolian entisessa paakaupungissa tarjosi pienen tauon istumiseen. Yopymispaikka oli taas kaupungissa ja Mamba ja Janppa ostivat kavelylla ollessaan salaa leivan, josta puolet syotiin heti ja loput salakuljetettiin jurttaan takin alla. Opas laittoi todella hyvaa ruokaa, mutta vahan liian harvoin, joten hanen mieltaan ei tahdottu pahoittaa leipaostoksella. Viimeista iltaa vietettiin karaokepaikassa, joka avattiin ihan meita varten. Kiitos oppaamme suostuttelutaitojen. Parhaaksi laulajaksi osoittautui keski-ikainen autonkuljettajamme.
Jakki-Pakkeja tiella
4.5. Tuskainen paiva sisalsi pelkkaa autossa istumista ja illalla vahemman tuskaista salaatin tekoa.
5.5. Hyvin nukutun yon ja nukkumis/lenkkeilyaamun jalkeen elama alkoi taas voittaa.
26.4. Saatiin ensikosketus Mongolian kuoppaisiin teihin. Koko paivan ajamisen ja pomppimisen jalkeen pysahdyttiin yoksi perheen luokse jurttaan. Perheen vuohet ja lampaat laidunsivat ruohotasangolla jurtan ymparistossa. Kilit (mutta ei karitsoja) oli keratty pieneen aitaukseen talteen. Jurtassa nukuttiinkin yllattaen sangyissa.
27.4. Aamulla ajoimme aluksi ihmettelemaan semi-Gobin hiekkadyyneja, joilla Janppa ja Mamba juoksentelivat ylosalas ja muu ryhma nauroi liikunnanpuutteisille. Sita seurasi taas paljon autossa heittelehtimista ja illalla saavuimme uuden perheen luokse lahelle Mongolian korkeinta vesiputousta. Suomalaisten piti sitten todistaa kylmansietokykynsa kaymalla vesiputouksen altaassa uimassa (lue: rapikoimassa kivien valissa). Ulkkariystavat saivat taas hyvat naurut.
28.4. Paasimme vihdoin vaeltamaan Mongolian villiin luontoon. Polun alussa meita odotti edellisesta majapaikastamme tanne ratsastanut hauska hevosmies kahden hevosen kanssa. Toisen selkaan lastattiin makuupussit ja ruuat ja toinen sai hevosmiehen kantaakseen. Tulimme siihen tulokseen ettei lampimien vaatteiden kanssa kannata pihtailla, jos nukutaan teltassa ja taas meidan isoille rinkoillemme naurettiin. 15 km:n jalkeen saavuttiin yopaikkaan, joka osoittautuikin jurtaksi. Tarkoituksena oli kavella viela 10 km vuorijarvia katsomaan ja sielta takaisin. Australialais-hollantilainen pariskuntamme saikahti lahestyvaa sadetta, mutta muut urheasti jatkoivat. Hetkellinen kaatosade ei paljoa haitannut, kun Mongolian jatkuva kova tuuli kuivasi vaatteet varsin tehokkaasti. Perilla jarvella Mamba totesi ettei sittenkaan olisi kannattanut vaihtaa kenkia hostellista saatuihin lampimampiin, silla nilkka sanoi taas kerran yhteistyosopimuksensa irti. Onneksi hevosmiehen kiltti heppa kantoi Mamban takaisin jurtalle.
Aamuaurinkoa ja jakkeja vuoristossa29.4. Mamba sai neuvoteltua itselleen omat kenkansa takaisin kaveriltamme, joka oli aikaisemmin kastellut omansa ja ottanut Mamban kengat lainaan. Sai siis kaveltya takaisin autolle ihan itse. Hevosmiehen mongolialaiset ratsastelulaulut piristivat ja aurinko paistoi koko paivan. Melkein kaksi kuukautta mukana kannettu lakupaketti tuhottiin yhteistuumin ja hyvin juhlallisesti. Yoksi paastiin taas vesiputouksen viereiseen jurttaan. Joesta haettiin kanisterillinen vetta, jota keiteltiin kylpyvedeksi. Hevosmies yllatti Janpan jurtastamme peseytymasta eika aluksi tiennyt mitenpain olisi ja paatti sitten paeta paikalta. "What this?"
Klara Vappen!30.4. Australialainen kaverimme nauroi edellisiltaiselle hevosmiehen ilmeelle koko paivan. Nahtiin Mongolian kuumat lahteet, jotka olivat kovin lammikkomaisia ja tuoksahtivat rikilta. Illalla saavuttiin isoon kaupunkiin, jonka kaikki hotellit olivat taynna jurttakuntientapaamisen takia. Loydettiin sitten lammittamaton osa-aikainen hotelli, joten lampimana pysymisen nimissa paatettiin viettaa ilta kaupungilla. Paastiin sittenkin viettamaan vappua. Kaytiin syomassa, laulamassa karaokea ja viimeisena tanssimassa sopojen mongolialaisten teinipoikien kanssa disco-Blitsissa. 1.5. on myos Mongoliassa vapaapaiva, joten muitakin juhlijoita riitti. Mongolialainen bilekulttuuri oli kovin kotoisa ja paikalliset kovin ujoja.
Kakkaa kengassa - huussin lattia oli pettymys1.5. Hotellin sisalampotilassa ei loppujen lopuksi ollut paljoa valittamista, mutta tunnelma pomppivassa autossa oli seuraavana aamuna melko vaimea. Saavuimme iltapaivalla Valkoisen jarven kansallispuistoon, jossa paastiin taas nukkumaan jurtassa. Paikka oli upea, mutta vessa vahan heikkolaatuinen. Laheisen maen huipulla pystyi nojaamaan tuuleen.
Valkoisen jarven kansallispuisto2.5. Paastiin taas todistamaan kavelykuntoamme, kun oltiin koko porukasta ainoita, jotka valloittivat laheisen vuorenhuipun, josta oli hieno nakoala laheiseen laaksoon, tulivuorelle ja Valkoiselle jarvelle. Jarvi oli nimensa veroinen ja edelleen jaassa. Iltapaivalla paastiin sitten pitkan odotuksen jalkeen hevosen selkaan. Ratsastaessa sitten odotettiin hartaasti etta paastaisiin taas kavelemaan, silla mongolialainen puusatula on herkkua tottumattomalle takamukselle.
3.5. Aamulla herasimme suureen halinaan silla lammas synnytti ja tapahtumaa piti juosta katsomaan. Mamba tuijotti aluksi viitisen minuuttia vaaraa lammasta, mika kertoo varmaan jotain tajunnan tasosta. Edellisen paivan mustelmat muistuttivat olemassaolostaan koko paivan jatkuneen ajomatkan ajan. Kiinalais-tiibettilainen luostarialue Mongolian entisessa paakaupungissa tarjosi pienen tauon istumiseen. Yopymispaikka oli taas kaupungissa ja Mamba ja Janppa ostivat kavelylla ollessaan salaa leivan, josta puolet syotiin heti ja loput salakuljetettiin jurttaan takin alla. Opas laittoi todella hyvaa ruokaa, mutta vahan liian harvoin, joten hanen mieltaan ei tahdottu pahoittaa leipaostoksella. Viimeista iltaa vietettiin karaokepaikassa, joka avattiin ihan meita varten. Kiitos oppaamme suostuttelutaitojen. Parhaaksi laulajaksi osoittautui keski-ikainen autonkuljettajamme.
Jakki-Pakkeja tiella4.5. Tuskainen paiva sisalsi pelkkaa autossa istumista ja illalla vahemman tuskaista salaatin tekoa.
5.5. Hyvin nukutun yon ja nukkumis/lenkkeilyaamun jalkeen elama alkoi taas voittaa.
14 kommenttia:
Olen kyllä odottanut kuvia jurtoista. Mitä materiaalia ne ovat ja minkä kokoisia? Ei ilmeisesti ihan pieniä, kun sinne sängytkin mahtuvat.
Upeilta näyttävät maisemat siellä Mongoliassakin.
Myanmarissa on ollut hurja myrsky, onneksi ette ole sielläpäin.
Alisha ja Jevgeni Moskovasta jo kyselee, että milloin ne tytöt oikein tulee. Osaatteko yhtään arvioida milloin voisitte olla Moskovassa ja voinko lupailla että menette heitä tapaamaan. Ovat oikein mukava nuoripari ja innokkaita esittelemään teille Moskovaa.
Terv Pekka
Voiii. Ny riitti. Tahtoo.
Jurtat ovat varsin suuria. Pinta-alaa varmaan ainakin 10-15 neliota. Runko tehdaan puusta ja seinat on lampaanvillahuopaa kankaalla paallystettyna.
Alisha ja Jevgeni saivat juuri sahkopostia.
Jippijeij,
muikealta kuulostaa taas!
Harmi, jos mennään ristiin sen Moskan kanssa :´(
Mut jos ehditte maahan perjantaihin mennessä, niin muistakaahan katsoa sotilasmeisninkejä- täällä oli jo toissapäivänä Nevskillä pikku treenit ajokeilla!
No niin, nyt mä alan olla kade. Itelläni on parin viikon päästä lähtö Puolaan, mutta kovin suurta eksotiikkaa ei ehkä ole luvassa.
Mä fanitan tota ensimmäistä kuvaa, jossa taiteellisesti on rajattu etummaisesta jakista kaikki muu paitsi selkä harmaalla palkilla! Innovatiivista!
olkoonkin että kiina on iso maa ja te mongoliassa mutta se että sichuanissa järisi noin kammottaa vähän... voi elämä.
Me ollaan Venajalla jo viidetta paivaa eika olla tormatty yhteenkaan epaystavalliseen venalaiseen. Ne varmaan vaijyy meita Uralin silla puolen. Paivittaa ei tanaan ehdita, mutta katsotaan josko lahiaikoina taas...
Prekrasno
Ne tylymmät venäläiset ei ole vielä hoksanneet että olette saapuneet maahan. Kyllä ne teidät löytää viimeistään Jekaterinburgissa. Siellä muuten viimeinen tsaariperhe murhattiin ja Boris Jeltsin syntyi.
Täällä jatkuvat kuumeiset ylioppilasjuhlavalmistelut. Juhlakalu on palannut Suomeen, mutta kotona sitä ei juuri näy.
terv Ami & Pekka
Heh, loistavaa, että joku muukin on sitä mieltä, että tylyt venäläiset vielä tulevat vastaan!
Muistakaa olla vaan tarpeeks itsevarmoja, niin ei ne sitten jaksa avautua- oon huomannu, että jos niille puhuu täysin puuta heinää (venäjäksi),mut asenteella, niin kyl ne sitten jättää sen aukomisen vähemmälle.. ainakin joskus :)
Uhmataan kohtaloa edelleen. Jekaterinburgiin mennessa ei edelleenkaan yhtaan toykeaa venalaista ja junaliput on hankittu Moskovaan asti. Ehka Kazan yllattaa tai Moskova...
Ensimmaisen kuvan taiteellinen puoli on nyt tyysti tuhottu ja se nakyy kokonaan...
Lähetä kommentti